Pura vida!

Kesä on täällä! Vihdoin on kelit muuttunut sellaisiksi, että voi mennä rannalle. Niinpä hyödynnettiin se tsäänssi tänään täysillä, oltiin koko iltapäivä biitsillä. Miten ihanalta aurinko tuntuukaa! Näinä hetkinä on vaikea käsittää, että oon koko elämäni pitäny Suomessa täysin normaalina, että vielä huhtikuussa saattaa tulla lunta. Ens vuosi tulee olemaan vaikea sopeutumisen kannalta...

Kyllä viime päivinä, nyt kun lähtö lähenee, oon entistä enemmän ruvennu tajuamaan, miten paljon tätä kaupunkia rakastankaan. Huvittais jäädä tänne vielä kesäksi töihin, mutta taloudellisesti paljon kannattavampaa tehdä kesätyöt Suomessa... Mutta oli miten oli, musta on alkanut tuntua, että tuun palaamaan Barcelonaan asumaan vielä, ja ehkä aikasemmin kuin oon suunnittellutkaan. Syksyllä mahdollisesti alkavat yliopisteluopiskelut vaikeuttaa vähän kyllä sitä suunnitelmaa, mutta... Aika näyttää. Ens vuoden kesälle ainakin yritän löytää töitä täältä. Ja jonain päivänä tuun vielä asumaan täällä omassa kämpässä, se on saletti! Ennemmin tai myöhemmin. Tää kaupunki on vain kaikkea mitä mä voin asuinpaikalta toivoa - pitkä kesä, viilee talvi, ranta, kaupunki, kulttuuria, historiaa ja hullua yöelämää. Toki on paljon asioita joista en tykkää, mutta yleisesti ottaen oon huomannut tuntevani olevani enemmän kotona täällä kuin Suomessa koskaan viimesen 5 vuoden aikana. Kaiken lisäksi oon huomannut, että arvostan Suomea kotimaana huomattavasti enemmän, kun en asu siellä!

Elämä on täällä vain niin rentoa. Onhan siinä omat stressinsä niin kuin joka paikassa, mutta kun makaa rannalla, meri tuoksuu ja aurinko lämmittää, ei ne huolet paina päälle samalla tavalla kun Suomen pimeydessä ja loskassa rämpiessä. Toki Suomen kesää ei voita mikään! Katrin sanoi, että Costa Ricassa kaikki on Pura vida - täyttä elämää. Se on sielläpäin tyypillinen vastaus esimerkiksi kysymykseen, että mitä kuuluu. Mutta musta kyllä tuntuu, että Barcelona on yhtä lailla Pura vida - sitä asennetta tarvittaisiin Suomeenkin.

Pura vida livin' !



Today was the first real beach day we've had during the spring - and an awesome one. It just keeps surprising me how great the sun can feel against your skin. I can't understand how I could have thought my whole life that it's totally normal that it might still now in April.

The closer the return to Finland comes, the more I feel like staying. This city has become my home during these months and it freaks me out to think that after 5 short weeks there's no more going to the Barceloneta station to read and listen to the waves, nor is there party or whatever to do whenever you want it. This city has almost everything I wish for from the place I live in - the sea, long summer, cool winter, a lot of sun and a city full of life and party. So I've started to think very seriously, that I'm going to return here to live, not sure when though. I have to go to Finland at least for the summer, and if I'm starting in the university when the fall comes, it will complicate things a lot. But one day I'm gonna return. I just hope I won't start hating Finland the second the winter rolls over; I'm so satisfied with the relationship that I have with my home country now - loving it from a distance!

My friend Katrin, who spent six months in Costa Rica, said that down there everything is Pura vida - full life. That's a common way to answer if somebody asks you how you are. But I have to say, Barcelona is Pura vida as well! When lying on the beach you just don't worry or stress - unlike in Finland... We would need this attitude in Finland too. But I guess it comes along with the sun and warmth.

Pura vida livin' !